Onko täällä enää ketään?! Ajattelin, että nyt on aika kirjoittaa blogihistorian viimeinen kirjoitus ja lopettaa reissublogi kunniakkaasti täältä Suomen maaperältä. Yritän vähän avata ajatuksiani ja muistojani Ozin ihmemaasta viikon Suomessa majailun jälkeen.
Ja tosiaan, kävinhän siellä Balillakin viikon retkellä ennen Suomeen paluuta. Bali oli loistava valinta viimeiseksi kohteeksi, sillä halusin vielä nauttia auringon paisteesta ja rantaelämästä hetken ennen kotiin paluuta ja karistaa Innisfailin kylmyyden mielestäni. Balin reissu muuttui suunniteltua mielenkiintoisemmaksi, kun pääsin Australian kaverin mukana roadtripille saaren koillis- ja pohjoisosiin. Lähdimme matkaan Claren ja hänen työkavereidensa kanssa Ubudista, mikä sijaitsee saaren keskiosissa. Suurin osa työkavereista ajoi parin tunnin matkan skoottereilla, mutta itse en olisi uskaltanut sellaisen kyytiin Balin hurjan liikenteen sekaan, joten vuokrasimme neljän hengen porukalla auton ja teimme roadtripin hiukan turvallisemmin. Tämä oli hieno reissu, koska löysimme matkan varrelta useita kauniita rantoja, joissa pysähdyimme uimaan ja ottamaan aurinkoa. Määränpäämme oli pieni kylä nimeltä Amed, joka on tällä hetkellä hyvin suosittu turistien keskuudessa snorklaus- ja sukelluspaikkana. Kävimme itsekin snorklaamassa Japanilaisen aluksen hylyllä ja muuten vain nautiskelimme auringon paisteesta ja hyvästä seurasta. Amedin reissun jälkeen vietin vielä seuraavan päivän Ubudissa Claren luona, ja kävimme mm. joogaamassa suositussa Yoga barnissa. Puolentoista tunnin joogasession jälkeen nautittiin vielä ihanan terveelliset aamupalat joogastudion kahvilassa. Aivan mahtava paikka! Ubudin kaupungissa vallitsi ihanan harmooninen tunnelma; kaupunki oli täynnä pieniä taidekauppoja, terveysruoka ravintoloita ja parantajia. Kirjan Eat, pray, love tapahtumat sijoittuvat Ubudiin ja kirja onkin kuulema tuonut kaupunkiin valtavasti keski-ikäisiä naisia, jotka etsivät suuntaa elämälleen ;) Good luck with that, ympäristö on ainakin otollinen siihen puuhaan! Ubudin jälkeen palasin vielä pariksi päiväksi Kutalle, jossa mm. kävin surffaamassa Simonen kanssa ja tein viimeisiä ostoksia ennen Suomeen paluuta. Voin ehdottomasti suositella Balia rantaelämästä (ja surffista), hyvästä ruuasta ja halvoista ostoksista nauttiville!
Olin Australiasta lähtiessäni hiukan haikealla mielellä, koska viihdyin reissussa niin loistavasti ja olisin vieläkin voinut jatkaa seikkailujani muutaman kuukauden. Päätin kuitenkin pari kuukautta sitten ostaa lentolipun takaisin Suomeen mm. huonon rahatilanteen ja asunto-ongelmien vuoksi ja yllättäen saapuessani lentokoneella Suomen ylle, muistin taas miten kaunista meillä täällä Suomessa on ja tulin kauhean iloiseksi siitä, että olin päättänyt tulla takaisin kotiin! Suomeen paluu on siis onnistunut odotettua helpommin ja on ollut tosi mukavaa nähdä perhettä, sukulaisia ja ystäviä tämän kuluneen viikon aikana. Aloitan ensi maanantaina työt Tampereella, jossa minulla on sama asunto kuin ennen reissua, joten asiat järjestyivät täällä päässä siinä mielessä ihan loistavasti.
Australiasta kaipaan kaikkia ihania uusia ystäviä, tuttavia ja sukulaisia, jotka tekivät reissustani ikimuistoisen sekä tietenkin rantaelämää ja rentoa elämänasennetta, jonka Australialaiset ovat omaksuneet täydellisesti. Huomaan kuitenkin, että osaan nyt myös arvostaa asioita Suomessa entistä paremmin ja hei - täälläkin on ollut jo useita viikkoja 30 asteen helteet, ettei paljoa huonommaksi lämpötiloissa jäädä ;)
Peace and love everybody - blogi hiljenee nyt hetkeksi.
ps. Pauli ja Sirkka, ootte lämpimästi tervetulleita käymään täällä meillä millon vaan, kaikki lähettää terkkuja:)
-Emma
